Ulkoilun ihanuutta

Nauttimassa iltalenkistä ja auringonlaskusta.

Ihana kevät! - Olen päässyt sisälle ulkoilun ihanaan maailmaan. Olemme viimein löytäneet erittäin toimivan ulkoilurytmin, joka on aiheuttanut myös sen että sisäsiisteys on alkanut sujua! Mitä nyt välillä muutamat pissat saattaa lorahtaa vielä sisällä. Illat ovat ehkä hankilimpia: kun Alora riehuu iltavilliään, sillä on usein hätä ja sitten riehumisen keskellä on ilmeiseti kätevä käyttää sanomalehtiä. Silloin pidättämistä ei kai muistetakaan.

Ja voi että noita ilmoja ulkona! Kun ulos lähdetään, voisin olla siellä vaikka miten pitkään. Oikein odotan, että Alora kasvaa ja voidaan kävellä piiiiitkiä lenkkejä ja päästään pois tästä lähiympäristöstä, joka alkaa tuntua aika loppuun kalutulta juoksemisympäristöltä. Harjoittelen myös nykyään mielelläni Aloran kanssa ulkona joka lenkillä jotain pientä, ainakin kontaktia silloin jos Alora havaitsee vastaantulijoita.

Iltalenkillä vastaan mönki myös siili

Pari päivää sitten kävimme Aloran kanssa (ainakin tähän mennessä) yhdellä ikimuistoisimmista ulkoiluista: ulkona oli mainio auringonlasku, mutta siellä ei silti ollut kylmä. Päätin viedä Aloran lähimetsään. Nautin oikein täysin siemauksin, ja räppäsin muutaman kuvan Alorasta ja auringosta. Yksi näistä kuvista on liitteenä.

Kuvauspaikan jälkeen ehdimme liikkua muutamia metrejä, kun pusikosta alkoi kuulua rapinaa. Alora haisteli vimmatusti maata, ja pian näinkin pusikossa vastaheräneen näköisen, varsin hitaasti mönkivän siilin. Alora haisteli maata siitä kohdasta, josta siili oletettavasti vähän aikaa sitten mönki, mutta ei huomannut noin puolentoista metrin päässä maassa värjöttelevää piikkipalloa.

Leikkiä?

Mitäs ihmettä täällä tapahtuu?

 Eilen kävimme ensimmäistä kertaa ihan läheisen järven rannassa. Alora oli ihan ihmeissään, ja alkoi tapansa mukaisesti vaatia tätä ihmetyksen aihetta leikkiin ja haukkua (saman kohtalon aiemmin on saanut kokea esimerkiksi aktivointipallo, siskoni kissa...) En tiedä haukkuiko se tuulen synnyttämille aalloille vaiko kenties vedestä pilkotteleville palkeille. Huvittavaa joka tapauksessa.

Pitäisi varmaan lähipäivinä viedä Alora uudestaan rantaan pitkässä liinassa, ottaa vedessä kelluva noutolelu mukaan ja päästää tyttö tutustumaan uinnin ihmeelliseen maailmaan. Voisin kyllä vaikka vannoa, että Alora tulee tykkäämään uinnista, vesikupin vesi kun vieläkin aina välillä saa kokea loiskuvan kohtalon.

Piilo 1

Sisätiloissa Aloralle on tullut hauska tapa piilottaa herkkujaan. Piilot ovat yleensä aika "huonoja", niistä näkee suoraan namin vain katsomalla. Vaikka on Alora silti osannut hämätä meitä sen verran, että syödyksi luultu possunkorva onkin yhtäkkiä saattanut ilmestyä jostain. Tyypillisiä piilopaikkoja on hyllyn ja sohvapöydän tasot ja pienet raot milloin missäkin. Kerran ihmettelin mikä ihmeen hinku Aloralla on mennä nyt telkkarin taakse, kun sitä saa koko ajan olla kieltämässä. Parin päivän päästä minulle selvisi, että sinne on piilotettu (tai vyörinyt?) Aloran raka pallo, ja siksi sinne oli päästävä. Ihan selvästi Alora myös muistaa minne on herkkunsa jättänyt: eilen kun laitoin lattialle possunkorvan, Alora nuuhki sitä vähän aikaa, käveli sitten suoraan kaiuttimen ja sohvan väliin hakien toisen korvan kuin ajatellen "täällä oli sen hajuinen herkku, minkä nyt haluan."

Piilo 2

Ainiin, ja vielä lopuksi. Sain tiistaina tietää Jyväskylässä keskiviikko-iltana järjestettävästä match-showsta, jonne sitten keskiviikkona päätin meneväni. Tällä kertaa Aloralla oli virtaa vielä silloinkin kun päästiin kehään asti ja mielestäni se meni jopa ihan nätisti kehässä ja otti kontaktiakin! Hampaatkin antoi katsoa hienosti, mikä ällistytti minua suuresti. Saatiin kuitenkin sininen nauha, vaikka itse jo ehdin hieman toivoa punaista nauhaa.

Sinisten kehässä kuitenkin menestyimme hienosti ja pääsimme sijalle 1. Näin pääsimme jatkamaan best in show kehään. Olin niin ylpeä pikkuhauvelista jo siinä vaiheessa! Ajattelin että hienoa päästä kokeilemaan oikein isoakin kehää, ja oletin tietysti meidän lähtevän heti ensimmäisenä kehästä ulos.

No, sitten ensimmäinen koirakko poistui BIS-kehästä, jonne me vielä jäimme. Ajattelin ihan innoissani ettemme tippuneet ensimmäisenä. No, sitten kehästä käteltiin toinen koirakko ulos: "Ohhoh!" Ihmetys vain kasvoi sitä mukaa, kun koirakkoja sijoitettiin. Yhtäkkiä havahduin siihen, että kehässä oli enää kolme koirakkoa jäljellä, mukaan lukien minä ja jo väsähtänyt Alora.

Sitten valittiin kolmannelle sijalle päässyt koira ja tajusin että olimme kahden parhaan joukossa. Sitten yksi tuomareista käveli minun luokseni ja sanoi kuuluvasti: "Tässä on meidän tämän päivän voittaja!"

En ole vieläkään selvinnyt tästä, varsinkaan kun omasta mielestä oli vielä niin paljon parantamisen varaa. Ehkä saatiin tuomareilta pentupisteitä, ken tietää? Mutta olen salaa hieman ylpeä: